Kunnallisvaalit 2008
|
Puhe vaalijuhlassa 10.3.2007 Nokialla
Mervi vaalijuhlassa 10.3.2007 Nokialla
Vaalit alkavat olla loppusuoralla. Yhdeksän päivää ja vaalityöt ovat ohi. Alkaa äänten lasku, jännitys kiristyy ja toivomme saavamme Vasemmistoliiton vaalivalvojaisissa juhlia kolmatta paikkaa, jota olemme tavoitelleet ja joka asioiden hoidon kannalta tarvitaan ja jonka olisimme ansainneet. Pirkanmaan Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokkaat ovat tehneet ja tekevät edelleen hyvää vaalityötä. Meitä on nähty yhdessä ja erikseen. Olemme olleet tukemassa toistemme vaalijuhlia ympäri maakuntaa. Kaikki eivät toki ole päässeet omien päällekkäisten vaalimenojensa vuoksi, mutta hengessä on oltu mukana. Olemme käyneet paneeleita, olleet toreilla paukkuvasta pakkasesta lähes vesisateeseen, keskustelleet ihmisten kanssa, juotu kahvia ja syöty hernesoppaa, jaettu vaalimainoksiamme, tulitikkuja, kyniä, jääraappoja, karkkia ja yhteisiä vaalilehtiä, välillä puhuttu täydelle salille ja joskus lähes tyhjille seinille, mutta olleet ihan OIKEESTI ihmisten asioiden asialla keskusteluissa. Tässä työssä emme olisi onnistuneet emmekä onnistu ilman tukiryhmäläisiämme ja heidän mahtavaa ja uhrautuvaa työtänsä. Tämä on mitä suuremmissa määrin tiimityötä. Yksin ei kukaan ole mikään. Yksin tätä työtä ei pysty tekemään. Perheenjäsenet ovat myöskin tukeneet ja olleet mukana mahdollisuuksiensa mukaan.
Olen jossakin yhteydessä julkisestikin sanonut että nämä ovat olleet oikeat nettivaalit. Vaalikoneita ja erilaisia kansalaisjärjestöjen kyselyitä on ollut toistakymmentä. Kaikkiin kyselyihin ei ole ollut mahdollisuus edes vastata. On ollut ainakin allekirjoittaneelle hyvin tuntemattomiakin järjestöjä, joiden asioista ei tiedä ja täten on ollut parempi kun ei ole vastannut. Kaikkiin kyselyihin ei ole pystynyt vastaamaan siten, kun itse todella ajattelee. Ruksausvaihtoja ei ole ollut riittävän paljon ja tulkintavirheitäkin näin ollen on saattanut tulla. Tarkempia tietoja saa ehdokkaista nettisivuilta ja sähköpostin välityksellä voi keskustella äänestäjien kanssa. Tarviikohan neljän vuoden kuluttua ehdokkaan enää liikkua lainkaan vai hoituuko kaikki koneellisesti kotoa käsin?
Henkilökohtaisesti pidän kaikkein eniten tilaisuuksista, joissa voin ja saan keskustella ihmisten kanssa kasvokkain yhteiskunnan yhteisistä ongelmista sekä ihmisten yksittäisistä asioista. Ongelmia on ollut lähes kaikilla ihmisten elämisen osa-alueilla. On keskusteltu työttömyydestä, pätkätöistä, eläkkeiden verotuksen väärästä kohtelusta, ihmisten henkisestä pahoinvoinnista, terveyspalveluiden saavuttamattomuudesta, vanhustenhuollon palveluiden riittämättömyydestä, lapsiperheiden aseman huononemisesta ja monista muista ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavista asioista.
Muistan aivan selvästi vielä neljän vuoden takaiset vaalit, jolloin olin kansanedustajaehdokkaana. Mitä tänä neljänä vuotena oikein ja oikeasti on tapahtunut ihmisten palveluille ja ihmisten taloudelliselle tilanteelle? Mitä yhteiskunnassamme oikein tapahtuu? Miksi ei ole enää aitoa välittämistä? Miksi ei ihmisten hätää kuunnella ja miksi ihmiset eivät tule kuulluksi? Miksi köyhtyminen vain jatkuu? Miksi tuloerot vain kasvavat? Kysymyksiä, joihin on löydyttävä vastauksia ja yhdessä toimien pitää saada asioita kuntoon.
Kaikille noille edellä mainituille kysymyksille löytyy myöskin yhteinen tekijä eli köyhtyminen. Meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme on tunnustettava se tosiasia, että meillä esiintyy köyhyyttä. Enemmän toki suhteellista kuin absoluuttista. Puolet suomalaisista on joskus kokenut olevansa köyhä. Silloin kun tuloerot kasvavat, kasvaa myös suhteellinen köyhyys. Useimmille köyhyys on tilapäistä. Laman jälkeen myös pysyvästi, suhteellisesti köyhien määrä on selvästi kasvanut. Kolmannekselle köyhyyttä kokeneelle se on tilapäistä mutta kolmannekselle pysyvää. Kolmas kolmannes on köyhä jaksoittain. Pysyvästi köyhiksi jäävät herkimmin pitkäaikaistyöttömät, iäkkäät ja yksin asuvat. Nuorille ja lapsiperheille köyhyys on yleensä tilapäistä.
Pelkän kansaneläkkeen varassa elävien tilannetta pahentaa se, että Suomessa ihmisten maksamat omavastuut terveydenhuollossa ovat Euroopan korkeimpia ja lääkkeiden korvaaminen sairausvakuutuksesta tasoltaan alhaisimpia.
Vaalien alla köyhyyttä päivitellään ja todetaan sen olemassaolo. Sitä ei kuitenkaan päivittelemisellä ja toteamisella poisteta eikä paranneta niiden ihmisten arkea, jotka huonon toimeentulon kanssa elävät. Tilanne on päästetty muodostumaan niin pahaksi, että sitä ei voida poistaa yhdellä vaalikaudella kokonaan, mutta sitä voidaan vähentää todellisilla köyhyyttä vähentävillä toimilla. Näiden vaalien tuloksesta riippuu, tehdäänkö asian hyväksi mitään. Ainoastaan äänestämällä Vasemmistoliiton ehdokkaita tilanteelle tehdään jotakin. Tarvitaan todellista tahtotilaa ja aitoa välittämistä ihmisistä. Köyhyyden poistaminen ei edes ole kalliimpaa kuin köyhyydestä johtuvien ilmiöiden hoitaminen, kuten fyysinen ja psyykkinen sairastavuus ja niiden hoitamattomuus, lasten ja nuorten huonovointisuus ja syrjäytyminen, päihde- ja huumeongelmat, huonot asuinolot j.n.e, j.n.e. Lukemattomia köyhyydestä johtuvia asioita jotka hoitamattomana johtavat aina jonkinlaiseen kriisiin ja aina suurempiin kustannuksiin.
Jokaista lamaa on aina seurannut talouskasvu. 1990- luvun laman jälkeen talouskasvusta ei ole eläkeläisille eikä pienipalkkaisille eikä lapsiperheille riittänyt jaettavaa. Jos perusturva palautettaisiin vuoden 1993 tasolle suhteessa ansioihin, sitä jouduttaisiin nostamaan 30 prosentilla. Erityisesti vähimmäisturvan suhteellinen taso on heikentynyt. Miksi? Kuka on unohtanut? Ketkä ovat istuneet rahakirstun päällä ja jakaneet parempiosaisille? Vastaus on selvä, hallituspuolueet. Nyt nuo hallituspuolueet saavat mediatilaa runsain mitoin niin televisiosta kuin lehdistöstä, jotta pääsevät taas lupaamaan kaikkea hyvää ja mahtavaa kaikkein heikompiosaisillekin. Tätäkin puhetta tehdessäni olen moneen kertaan jo kuullut televisiosta mainittavan Heinäluoman, Vanhasen, Kataisen ja juuri nyt Donna Paukku kävelee Niinistön kanssa käsikoukkua ja Anja Pohjola kehuu Niinistöä niin että alkaa oksettaa. Vanhasen ex-vaimoakin jo kehutaan. Tollo pyytää jo Niinistöä muistamaan kun hallitusneuvotteluja aletaan käydä. Muille vaalimainokset televisiossa tulevat jonkin verran kalliimmiksi mutta suuremmille rikkaammille puolueille suorastaan tarjotaan mainosaikaa. Näin se juna meillä menee.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Seuraavaan hallitusohjelmaan on saatava selkeät perusturvatavoitteet.
Hallituksen on lisättävä toimia, joilla nostetaan työllisyysastetta, ehkäistään köyhyyttä ja syrjäytymistä sekä kehitetään perusturvaa. Hallituksen on toteutettava toimia, jotka lisäävät ihmisten mahdollisuuksia ottaa vastaan lyhytaikaistakin työtä. Perusturvan tasoa on nostettava.. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lapsiperheiden, pienituloisten eläkeläisten, opiskelijoiden ja laajasti eri väestöryhmien koskevan pienten tulojen verotuksen keventäminen. Lisäksi sosiaaliturvajärjestelmän toimivuutta on parannettava kansalaisten kannalta yksinkertaistamalla ja selkiyttämällä haku- ja hallintomenettelyjä.
Nykyinen perusturva on vaikeaselkoinen ja hallinnollisesti hajanainen. Hallituksen pitää valmistella toimeentuloturvan kokonaisuudistusta, jolla etuuksien nykyiset päällekkäisyydet ja hallinnollinen hajanaisuus poistetaan sekä turvataan etuuksien riittävä taso. Näin hallitus toteuttaa perustuslain 19§:ssä taatut sosiaaliset perusoikeudet nykyistä paremmin ja yksinkertaisemmin. Se millaisiin ratkaisuihin päädytään, on poliittinen valinta.
Ennen lopettamista haluan vielä muutaman sanan kertoa 8.3. Orivedellä tilaisuudesta, jossa suuresti arvostamani Ele Alenius oli alustamassa aiheesta Maailma tänään – Miten selviydymme? Alenius on suuri filosofi ja optimisti ja hänen läsnäolonsa ja keskustelunsa antaa paljon voimaa käsitellä asioita ja jaksaa eteenpäin. Aleniuksen mielestä vaalikeskusteluissa ei ole pohdittu isoja maailmapoliittisia asioita, kuten mikä on Suomen tulevaisuus maailmanpolitiikassa? Mitkä ovat todelliset ekologiset uhat ja muut jännitteet? Maailma on siirtymässä teollisesta yhteiskunnasta tieteis-teknologiseen aikaan, mitä se meillä tarkoittaa? Yhteiskunnallinen laajempi ajattelu jää yhä enemmän jälkeen.
Maailmaa vallitsee suuri viha. Mitä jos viha ja ydinaseet yhdistyvät? Mitä on tehtävissä? USA:n voimapolitiikka, vai sovittelu- ja neuvottelupolitiikka. Voimapolitiikalla ei saavuteta koskaan lopullista ratkaisua.
Jos kansat haluaisivat voimakkaasti vaatia perusteellista analyysia maailman tämänhetkisestä tilasta, tuon analyysin pitäisi tehdä riippumattomat oppineet miehet ja naiset (eivät missään nimessä maiden päämiehet). Ratkaisuja tehtäviin vaikeisiin kysymyksiin voidaan hakea vaikka vuosia. Kustannukset otetaan sotilasbudjeteista mutta MAAILMAN PITÄÄ LÖYTÄÄ UUSI TIE.
Tämä oli Aleniuksen viesti ja hän optimistina haluaa uskoa tällaiseen rauhanomaiseen asioiden hoitoon. Tämä on varmasti myös tie, jota me vasemmistoliittolaisetkin haluamme kulkea.
Tässä oli vain muutamalla lauseella kiteytettynä aiheita joita tuona kyseisenä iltana pohdittiin ja tuosta tilaisuudesta näin jälkeenpäin ajateltuna en olisi halunnut olla missään nimessä pois.
|